Illan hämärtyessä poliisi kävelee jalkakäytävää pitkin ja pysähtyy miehen kohdalle, joka on kontallaan lyhtypylvään alla, selvästikin etsien jotain.
”Mitä etsit?”, poliisi kysyy mieheltä. ”Olen hukannut avaimeni”, mies vastaa. ”Oletko varma, että olet pudottanut ne lyhtypylvään kohdalla? Mistä sen tiedät?” Poliisi jatkaa uteluaan. ”En ole pudottanut niitä tässä, vaan tuolla”, toteaa mies ynseästi avuliaalle poliisille ja viittoilee pimeään, pimeälle kujalle.” No miksi sitten etsit avaimiasi juuri tästä, lyhtypylvään alta?” jatkaa hämmentynyt poliisi.
”Sen vuoksi”, mies keskeyttää poliisin epäkohteliaasti kesken kysymyksen, ”että tässä on valoa, jossa näen etsiä avaimiani.”
Lainaus on teoksesta: Petri Virtanen, Mikko Wennberg, Prosessijohtaminen julkishallinnossa. Prosessikehittämisessä etsitään jotain sellaista, jota ei vielä ole. Organisaation kehittäminen – tai tutkimus, jopa uuden oppiminen typistyy helposti näennäispuuhasteluksi, jos ratkaisuja esiin tuleviin kysymyksiin etsitään vain tutuista ja turvallisista paikoista. Tekijät peräänkuuluttavat avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta nähdä uusia ratkaisuja siellä, mistä niitä ei ole ennen tajuttu lähteä etsimään.
Uuden löytämisessä tarvitaan myös tavanomaista suurempaa ponnistelua, rohkeutta sekä kykyä nähdä hieman pidemmälle. Rohkeutta tarvitaan nimenomaan, koska prosessikehittäjät – tai ne uuden etsijät joutuvat painostamaan yhteisöä ajattelemaan uudella tavalla tekemisistään, mikä usein herättää muutosvastarintaa.
Etsimisestä ja löytämisestä: Lähdemmekö etsimään vai löytämään uusia asioita ja taitoja? Toisen teoksen kirjoittajan pieni sukulaistyttö lähti kesämökillä ulos löytämään kadonnutta nukkeaan. Löytämisen ja etsimisen ero on asenteessa, sillä löytämään lähtenyt ei ehkä luovuta ennen kuin on päässyt tavoitteeseensa.
Entries (RSS)