Menneen vuoden ajan tavoitteena olivat Rooman kukkulat ja opettajan tutkinto. Tavoitteen saavutti koko Rooman tiimi suunnitelmien mukaisesti toukokuun 14 päivä. Iloa ja aiheellista ylpeyttäkin sisältyi alkavan kevään päivään, jona saavutusta juhlittiin.
Sitten odotettiin kesää, heleitä päiviä ja valoisia öitä. Kolme kuukautta on vierähtänyt, elokuun illat pimenevät, kesä on lähes vietetty, mutta jotain jäi puuttumaan. Tuntuu kuin kesä ei olisi ihan oikeasti tullutkaan, on vähän huijatun tuntuinen olo.
Matka Roomaan siis jäi toistaiseksi virtuaaliasteelle, se voi ehkä myöhemmin toteutua. Tärkeämpää kuitenkin on, että opiskelu ei ollut se, joka jäi virtuaaliasteelle. Syksy on saapumassa ja vuodessa seuraa taas toiminnan ja työn jakso.
Tulevana talvena haluan korostaa vanhempien läsnä olemisen tärkeyttä nuorten elämässä.
Tänä iltana loistaa elokuun romanttinen täysikuu – jos pilvet sen sallivat!
Entries (RSS)