Menneen vuoden ajan tavoitteena olivat Rooman kukkulat ja opettajan tutkinto. Tavoitteen saavutti koko Rooman tiimi suunnitelmien mukaisesti toukokuun 14 päivä. Iloa ja aiheellista ylpeyttäkin sisältyi alkavan kevään päivään, jona saavutusta juhlittiin.
Sitten odotettiin kesää, heleitä päiviä ja valoisia öitä. Kolme kuukautta on vierähtänyt, elokuun illat pimenevät, kesä on lähes vietetty, mutta jotain jäi puuttumaan. Tuntuu kuin kesä ei olisi ihan oikeasti tullutkaan, on vähän huijatun tuntuinen olo.
Matka Roomaan siis jäi toistaiseksi virtuaaliasteelle, se voi ehkä myöhemmin toteutua. Tärkeämpää kuitenkin on, että opiskelu ei ollut se, joka jäi virtuaaliasteelle. Syksy on saapumassa ja vuodessa seuraa taas toiminnan ja työn jakso.
Tulevana talvena haluan korostaa vanhempien läsnä olemisen tärkeyttä nuorten elämässä.
Tänä iltana loistaa elokuun romanttinen täysikuu – jos pilvet sen sallivat!
Entries (RSS)
August 30th, 2008 at 20:40
Olipas kiva huomata elonmerkki Rooma-kansiossa!
Kesä tosiaan jätti tänä vuonna hiukan huijatuksi tulemisen olon. Minun kesäni oli muutenkin kuin säiden puolesta kylmä ja kolkko. Toivotaan, että syksy on sitäkin elinvoimaisempi!
Kaikkea hyvää sinulle!
Irmeli
August 31st, 2008 at 20:40
Minun readerista ovat hävinneet viime talven blogien peruspäivitykset, mutta kommentit siellä vielä ovat, niin että nyt vasta huomasin elon. Itse aloitin keväällä uuden blogielämän, mutta jos sisältöä kurkkaat, uskoisin että tunnistat minut kyllä.
Säiden puolesta kesästä kieltämättä jäi sellainen olo, että se meni kesää odotellessa. Onneksi syksylläkin voi olla kaunista, vaikka en minä marraskuuta kaipaa!
Työt ovat täydellä tohinalla käynnistyneet minullakin. Esikoisen kouluunaloitus on tuntunut yllättävän isolta elämänmuutokselta.