Giulietta

On jatkunut hiljaisuus tässä postissa. Hiljaisuus ei ole merkinnyt joutilaisuutta, vaikka olenkin ollut viikon lomalla. Nyt olen lähettänyt viimeisenkin opettajaopintojen suoritteen ja alkaa loma! Toivon, että elämä sosiaalistuu kevään myötä ja odottelen toukokuun 14 päivää

Olin tässä kaksi päivää koulutuksessa ja saimme nauttia mielenkiintoisista esityksistä ja loistavista luennoitsijoista. Minua kosketti tämä tulkinta muutosvastarinnasta.

Miksi ihminen vastustaa muutosta? Luennoitsija esitti dian, jossa olivat Retu ja Vilma luolassa asuvat kivikauden ihmiset. Jos tuohon aikaan ulkoa kuului outoa ääntä tai rapinaa ja joku poistui luolasta – hän ei enää palannut takaisin.

Vain ne, jotka pysyivät luolassa, säilyivät hengissä ja lisääntyivät. Me olemme heidän jälkeläisiään, mikä selittää varovaisuuttamme uusia asioita kohtaan.

Minulla on luettavana Riitta Hyppäsen mukava kirja Esimiesosaaminen. Teoksessa kuvataan osuvasti hyvinvoinnin merkitystä työsuoritukselle.

Henkisellä pääomalla on merkitystä menestyksen kannalta. Henkisen pääoman osa-alueita ovat fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, osaaminen ja sosiaalinen pääoma. Osaaminen koostuu sekä tiedoista että taidoista, joka syntyy koulutuksesta, kokemuksesta ja kyvyistä. Sosiaalinen pääoma sisältää sosiaaliset suhteet, verkostot ja luottamusasiat.

Henkinen pääoma = fyysinen ja henkinen hyvinvointi x osaaminen x sosiaalinen pääoma

Oheisesta kaavasta huomataan, että jos jokin osa-alue puuttuu, koko henkinen pääoma jää vähäiseksi. tästä syystä hyvinvointia on tarkasteltava laajemmin kuin vain terveyden ja tyytyväisyyden näkökulmasta.

Olen kesän kuluessa pohdiskellut usein opetustehtävässä tarvittavien ominaisuuksien moninaisuutta ja niiden keskinäistä tasapainoisuutta.

Tekstissä yllä käy ilmi tasapainon suuri merkitys – tarvitaan kaikkia tasaisesti, jota kokonaisuus toimisi. Vaikka yksilöllä olisi suuria lahjoja sekä kykyjä, hän ei pysty jakamaan osaamistaan muille, jos hän esimerkiksi voi niin huonosti, että itseluottamus on täysin romahtanut.

Vietimme työyhteisön ulkoilupäivää Pohjan kunnassa Fiskarsin ruukkiympäristössä. Ruukin toiminnan aloitti hollantilainen Peter Thorwöste jo vuonna 1649. Koskivoima ja vesitie ulos merelle avasivat teollisuudelle otolliset toimintamahdollisuudet.

Nykyiset rakennukset ovat pääosin peräisin 1800-luvulta, jolloin ruukki kukoisti Johan von Julinin johtamana ja keskittyi raudanjalostukseen.

Johan von Julinin koti, jossa myös tyttärenpoika C. G. E. Mannerheim on asustanut.

Raskas metalliteollisuus kuitenkin hiipui viime vuosisadan lopulla. Tämän päivän Fiskars elää uutta elämää suomalaisen taiteen ja muotoilun keskuksena yhdessä alueelle muuttaneiden käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Näyttelytoiminta on laajentunut ja se on ympärivuotista. Korkealuokkainen hotelli-, konferenssi-, ja ravintolapalvelu tarjoaa vierailijoille paljon kokemista ja nähtävää.

Syksyn tuntu on asettunut maisemaan. Vähän yli kymmenen päivää sitten oli vielä aivan kesä ja nyt yllättäen ovat aamut jo kirpeitä.

Ensiksikin kiitos hyvin järjestetyistä opetuspäivistä! Taisin löytää sen visuaalisen editorin. Muistan nähneeni blogielämän alussa maininnat Visual ja Code, mutta nyt ne olivat kadonneet. Liitteen kuvasta käy ilmi, että täppä pitää olla alaosan ruudussa. Kun sen lisäsin ilmestyi puu näkyviin.

Mukavaa iltaa kaikille

Visual editor

Saimme toukokuussa tehtäväksi kommentoida Jere Majavan artikkelia Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa. Silloin minulla ei ollut kypsyyttä lausua asiasta mitään. Mutta nyt orientoivien opintojen alkaessa valmistua, olen päässyt tutustumaan blogien ihmeelliseen maailmaan.

Weblogit soveltuvat vuorovaikutteisena ja joustavana välineenä hyvin monenlaiseen opetuskäyttöön. Blogit ovat välineenä melko yksinkertaisia, mutta niiden soveltamiselle opetukseen on runsaasti vaihtoehtoja.

* Alussa tuo systeemin yksinkertaisuus oli koetuksella – tuntui että yksinkertaisuutta oli vain omien korvien välissä, koska edublogsissa oli päivitysjakso ja omassa kotikoneessa muistia luvattoman vähän. Mutta noiden kahden seikan korjauduttua voin jo pitää julkaisuvälinettä ihan mukavana ja toimivana.

Stephen Downesin luokittelussa blogien käyttö opetuksessa jaetaan viiteen ryhmään. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Opettaja hyötyy julkaisujärjestelmän mahdollistamasta päivittämisen helppoudesta.

* Tätä vaihtoehtoa voisi varmaan käyttää yhdistystenkin tiedonvälitykseen. Suomea on kutsuttu yhdistysten luvatuksi maaksi. Ehkä tämä kevyempi vaihtoehto soveltuisi heille.

Toinen tätä täydentävä tapa on käyttää blogia materiaalin keräämisessä linkittämällä ja kommentoimalla sivuilla kurssiin liittyviä verkosta löytyviä materiaaleja.

* Tästä tulee mieleen henkilöstölle tarkoitettu tiedottaminen ja ohjaus. Linkit erilaisiin lähteisiin lisäävät käyttömahdollisuuksia.

Kurssin verkkosivujen julkaiseminen blogina tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää sivujen kommentointitoimintoa. Kommentteja voidaan käyttää keskustelu- ja palautekanavana täydentämässä luennoilla tapahtuvaa keskustelua. Ominaisuus parantaa erityisesti massakurssien keskinäistä kommunikointia, kun opiskelijoiden määrä asettaa rajoitteita itse opetustilanteessa käytävälle keskustelulle.

* Meillä on Vespa07 kai tätä mahdollisuutta varten. Se on mahdollisuus, jota opiskelijoidenkin pitäisi käyttää kyselemiseen ja tiedottamiseen ryhmälle. Voidaanko verkkopainotteista ryhmäämme pitää massakurssina? Varmaan se ohjauksen näkökulmasta ainakin sitä on. Opiskelijoiden väliseen kommunikointiin sivusto voi olla käyttökelpoinen, koska suuri ryhmämme asustaa suhteellisen tasaisesti ympäri Suomen maata.

Seuraava aste on antaa blogin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimii esim. seminaarin osallistujien julkisena yhteistyöalueena. Viidenneksi sovellukseksi Downes nimeää opiskelijoiden omien blogien kirjoittamisen osana kurssin suoritusta.

* Oman blogin kanssa touhuaminen on käynnistynyt. Kun onnistuu saamaan jonkin uuden ”metkun” aikaiseksi – voi olla ihan iloinen ja tyytyväinenkin saavutukseensa. Erityisen ilahduttavaa on aamun hetkenä kohdata toinen elävä olento viestimässä vastaan.

Julkisuus asettaa weblogeille opetusvälineenä sekä rajoitteita että mahdollisuuksia. Ilmeinen rajoitus on, ettei julkisten blogien avulla voida järjestää kurssia, jossa käsitellään esim. arkaluontoiseksi katsottua aihetta tai luottamuksellista tutkimusaineistoa.

* Blogien käyttömahdollisuuksista tuli mieleen, voisiko sitä käyttää uudelleen organisoituvan yhteisön henkilöstön ohjaukseen ja tiedonvälitykseen. Jos yksikön työntekijät ovat sijoittuneina ympäri maata ja heitä pitäisi ohjata ja tukea, blogi voisi olla apuna. Se myös olisi kommunikaatiokanava vastavuoroisten viestien välittämiseen ohjaavalle yksikölle. Mutta – luottamuksellisten tietojen ja siihen liittyvien kysymysten vuoksi blogit eivät ilmeisesti tähän tarkoituksen sovellu.

Toisaalta blogien avoimuudesta voidaan saavuttaa myös selviä hyötyjä. Merkittävin julkisuudesta saavutettava mahdollisuus – ja ehkä myös joidenkin opiskelijoiden pelko – on tietenkin keskustelun laajeneminen kurssin rajojen ja osallistujien piirin ulkopuolelle.

* Tästä tuli mieleen, että blogissa voisi pyrkiä herättämään keskustelua esimerkiksi siitä, miksi pätevät opettajat luopuvat muutaman vuoden kuluttua viroistaan ja siirtyvät muihin tehtäviin (Uutiset 9.8.2007). Tai tapahtuuko opettajainhuoneessa kiusaamista? Voisiko blogissa saada aikaan sellaisen keskustelun, että tuloksia voisi käyttää jonkinlaisena tutkimusaineistona. Kirsi Tirri (artikkeli opettajan etiikasta) oli saanut OAJ:n kokouksen yhteydessä kysymyksiinsä n. 40 vastausta ja niiden pohjalta tehnyt ryhmittelyä mielipiteistä.

Avoimuuden psykologista kynnystä voidaan madaltaa kirjoittamalla blogia vain etunimellä tai nimimerkillä.

* Tämä olikin oikein mielenkiintoinen juttu. Kun tehtäväksi annettiin blogin luominen ja todettiin, että voisi olla aiheellista käyttää jotain muuta kuin omaa nimeä. Asiasta lähti mielenkiintoinen kehityskulku.
* Kurssin toimesta oli päätetty, että Vespa on ydinasia. Tiimeihin jakamisen jälkeen oli ratkaistava tiimin nimi. Kun Vespa on Italiasta, niin ryhmämme päätti nimetä itsensä roomalaisiksi. Oman blogini perustaminen jumittui päiväkausiksi, kun piti miettiä italialaista hahmoa, jonka ottaisin. Useita versioita hylkääntyi ja pari sähköpostiosoitettakin tuli tehtyä varmuuden vuoksi. Mutta – sitten kirkastui: italialainen tyttö on Giulietta! (Tietysti tyttö – tytöttely ei rasita) ja sähköposti samaan tyyliin. Siihen piti kyllä lisätä numeroita, koska nimi perusmuodossaan oli kai jo varattu. Ja kaikki oli hyvin.
* Sitten satuin lähettämään työpaikalta jotain materiaaleja noin vain huolimattomasti Giuliettan Gmailiin. Ihmettelin kyllä, kun posteja ei näkynyt omassa lootassani. Sekin selvisi: Italiasta – oikein Italiasta tuli oikean Giuliettan viesti: Sinulla taitaa olla väärä osoite. Hän ei ollut lainkaan innostunut suomenkielisistä viesteistäni. Pyysin tietysti anteeksi ja lupasin parantaa tapani.
* Identiteetin luominen on mielestäni tärkeä riitti – siinä jotenkin ui johonkin uuteen, harkitsee ja miettii huolellisesti. Koin sen kaikkiaan hyvänä ja tarpeellisena.

Julkisen kirjoittamisen edellyttämä kypsyys ja asiantuntemus kehittyvät vähitellen. Julkinen kirjoittaminen on tärkeä taito, johon opiskelijoiden olisi hyvä tottua jo hyvissä ajoin ennen graduvaihetta. Tähän blogit tarjoavat erittäin toimivan välineen ja opettelun kannalta sopivan informaalin kanavan.

* Julkista kirjoittamista on hyvä harjoittaa graduvaiheen jälkeenkin. Myös tuo kynnyksen madaltuminen informaalin kanavan avulla on tärkeä. Kirjoittaminen voi olla aluksi työlästä, mutta harjoittamisen jälkeen sujuu paremmin. Asiantuntijakirjoituksessa on ikään kuin kaksinkertainen jännite: julkisuus ja ammatillinen osaaminen, jos toinenkin niistä on poissa, tilanne helpottuu huomattavasti.

Olisikohan tästä meille hyötyä?

Opetushallitus on versioinut ilmaisen käsitekarttatyökalun suomeksi ja ruotsiksi. CMapTools-niminen ohjelma sopii sekä henkilökohtaiseen että yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Sen on tuottanut yhdysvaltalainen Institute for Human and Machine Cognition.

Vaemo on suanna koko päevän työtä tehhä,

ei sielläkään kuulemma helepolla peäse.

- Mulla kotona alakaa toenen työaeka,

vaemo opettelloo, mitä on Arvon lisätaeka.

En tunne miestä, mutta kuulusa sen olla pittää,

ei sen kotona tarvihe varmaan tehä mittää.

Monisteet ja motuulit on pitkin pöytee,

en lenkkimakkaralle meinoo paekkoo löytee.

Ennee en herree sohvalta lämpimän ruuan tuoksuun,

tämä on vaikuttanut yhteisen elämän juoksuun.

Pitkissä kalsareissa lakikirjan kanssa sänkyyn tulloo,

sannoo, jos ei nukuta – käy syömässä pakastimesta pulloo.

Etämatkat ja hotellit on tyyristä opiskelijalle siellä,

elä sinä sillä aekoo liikoo lapsia kiellä.

Annapa Visa-korttis, kun pittää joka ilta yökerhoon

täsmäisku laettoo,

muista että lakanat pittää hyvin taettoo.

Pese joutessas matot ja siivoo vähän,

lisäohjeet tulloo tekstiviestinä – ei ne lopu tähän.

Tiiäthän, että kun tulen kottiin, oon pari vuorikautta ihan sippi,

no tuossa sulle pikkune vippi.

Parilla eurolla pärjeet loppuviikkoon asti,

vie tyhjät pullot, niitähän on sulla autolasti

ja metässä on syötäviä korvasieniä ja järvessä kalloo,

eläkä kahtele nuapurin eukkoa salloo.

- Kyllä lapset minusta tiällä kotona huolta pittää,

ei mulla oo isompoo hättee mittää.

Mutta opettajalle sanon, elä eukkoani luokalle jätä,

toista vuotta en kestä tätä.

(Jos perheenäiti opiskelee voi miehen elämä olla tällaista)