Giulietta

Väestörakenteen muutos asettaa tulevina vuosina suuria haasteita koulutuksen suunnittelulle ja rakenteille. Erityisen haasteen oppilaitosverkostolle asettaa se, että lapsi- ja nuorisoikäluokkien kehitys alueellisesti on epätasaista. Esimerkiksi peruskouluikäisten määrä tähän päivään verrattuna alenee dramaattisesti maan kaakkois-, itä- ja pohjoisosissa alle 90 % nykyisestä. Kun ikäluokat pienenevät, tulee osaavan työvoiman riittävyys haasteeksi.

Työikään tulevan ikäluokan koko on ollut vuodesta 2003 pienempi kuin sieltä poistuva ikäluokka. Tilanne edellyttää toimia koulutusjärjestelmän tehostamiseksi. Työikäisellä aikuisväestöllä tulee olla riittävästi mahdollisuuksia kehittää itseään työelämän muutostilanteissa. Ammatin vaihtamisen tulisi olla reaalinen vaihtoehto myös aikuisiällä. Julkisuudessa on tuotu viimepäivinä myös esille, että työssä olevat henkilöt kaipaisivat koulutuksensa päivittämispalveluita, joiden tulisi olla maksuttomia. Yliopistot tarjoavat kyllä täydennyskoulutusta, mutta se on maksullista. Kasvava eläkeikäisten ryhmä kaipaa sekin erilaisia palveluja sivistystarpeisiinsa.

Kesussa todetaan, että perusopetuksessa opettajavoimien tarve vähenee, mutta sitä siis tarvitaan aikuisten ja senioreiden kouluttamiseen. Opettajuudelle se merkitsee yhtä muutoshaastetta – uudelleen orientoitumista ja kouluttautumista. Toisaalta lienee luontevaa, että opettaja saadessaan lisää kokemusvuosia siirtyy ohjaamaan aikuisempien opetusryhmien oppimista.

Äskeisillä koulutuksen lähipäivillä olivat teemana opettajaheimot – minkälaisten polkujen kautta ammattiin on tultu. Oliko opettajaksi pääseminen tavoitteena jo kouluikäisenä, vai tapahtuiko ammatin valinta ajautumisena tai joutumisena. Nuo kehitystiet voivat määrittää omaa suhtautumista työhön ja toimintaa ohjaavaa mielikuvaa itsestä käytännön työssä.

Oili-Helena Ylijoki tarkastelee teoksessaan Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio niitä merkityksiä, joita yliopisto-opiskelu ja –opetus saavat eri oppilaineissa. Hän vertailee opiskelijoiden sosiaalistumista omaan tieteenalaansa ja seuraa akateemisen identiteetin muovautumista opintojen kuluessa.

Oppiaineita tarkastellaan akateemisina heimoina, joilla on omat tavoitteensa, traditionsa, arvonsa, uskomuksensa ja toimintatapansa. Opiskelijat ovat tieteenalansa noviiseja, jotka sosiaalistuvat alaansa omaksumalla heimokulttuurinsa moraalijärjestyksen keskeiset hyveet.

Akateemista kulttuuria leimaa tutkimuksen kiistaton ylivalta muihin yliopiston tehtäviin nähden. Niukat, rajalliset resurssit kohdistetaan tutkimukseen. Jos jonkun asian pitää kärsiä – olkoon se sitten opetus (em. s. 42).

Opetuksen toissijaiseen asemaan akateemisessa kulttuurissa kytkeytyy se erityisyys, että toisin kuin muiden tasojen opettajilta yliopisto-opettajilta ei edellytetä minkäänlaista pedagogista koulutusta. Yliopistotasolla opettajuus kiinnittyy siten tutkimusansioihin, ei pedagogisiin taitoihin.

Akateemisessa kulttuurissa pedagogiikka on syrjityssä asemassa. Se mielletään kosmeettiseksi temppujen opetteluksi tai kasvatustieteelliseksi saneluksi. Äärimmillään pedagogiikka ja tieteellinen asiantuntijuus saatetaan nähdä lähes vastakohtina: pedagogiikkaan turvaudutaan silloin, kun tieteellisessä kompetenssissa on puutteita (em. s. 48).

Arvot ja arvostukset toiminnan ohjaajina näyttävät tässäkin asiassa voimansa. Voidaanko sanoa, että arvot ovat hyvä työväline, mutta huono isäntä? Meidän tulisi asettaa toimintaamme ohjaavia arvoja aika ajoin kriittisen tarkastelun kohteeksi siten maailma ja sen ilmiöt näyttäytyisivät kirkkaampana.

Syysterveisin nimimerkki Auringon lahja Roomasta

Teoksessa Johdatus erityiskasvatuksen käytäntöön, O Ahvenainen, O Ikonen, J Koro

Koululaitos ja opettajakunta kaipaisivat muutospaineiden tiedostamina parannusta moniin kysymyksiin. Mitkä tekijät sitten estävät uudistuksia toteutumasta? Yksi selitys löytyy opettajien omista koulu- ja opiskelukokemuksista, joista he ovat muodostaneet heille syvälle juurtuneet uskomukset ”hyvän opettajan” ominaisuuksista ja tavoiteltavasta koulun käyttöteoriasta.

Toinen selityksistä on uudistusvaatimusten taustalla olevien filosofisten ja oppimisteoreettisten lähtökotien ristiriitaisuus. Opettajan työhön liitetään eri intressiryhmien taholta usein varsin ristiriitaisia odotuksia. Erityisopetuksessa tämä on muuta opetusta yleisempää.

Kolmas selitys muutosvastaisuudelle on löydettävissä koulun yleisestä ilmapiiristä. Koulun työ on usein organisoitu tavalla, josta seuraa erityisesti opettajille jatkuva aikapula. Heillä ei ole mahdollisuutta kiireettömässä ilmapiirissä tapahtuvaan työyhteisön sisäiseen vuorovaikutukseen ja yhteisölliseen toiminnan suunnitteluun. Tästä kiireen leimaamasta koulun ilmapiiristä muodostuu myös oppilaille stressiä aiheuttava tekijä.

Neljäntenä selityksenä voidaan pitää kouluyhteisöjen merkitystä opettajuuteen sosiaalistumisessa. Opettajanhuone sosiaalisena yhteisönä pyrkii usein sopeuttamaan etenkin uuden opettajan omaksumaansa koulun käyttöteoriaan ja näin tiedostamattaan tukahduttaa tehokkaan muutosmotivaation. Erityisopettaja joutuu tämän muutosvastaisuuden kohteeksi keskimääräistä useammin. Häneltä vaaditaan määrätietoisuutta ja hyvää ammatti-identiteettiä, jotta hän jaksaa ”taistella” oppilailleen tarvittavat resurssit sekä asenteellisesti hyväksyttävän oppimisympäristön osana muuta kouluyhteisöä.

Viidenneksi selitykseksi muutosvastarinnalle voidaan nostaa koulun toimintaa määrittävän ulkoisten rajojen aiheuttamat tekijät. Koulun toimintaa säätelevät koululainsäädäntö, hallinnolliset määräykset sekä koulun taloudelliset resurssit. Ne eivät kuitenkaan ole perimmäinen syy koulun muuttumattomuudelle, vaan syitä tulee etsiä ensisijaisesti koulun toimintakulttuurista, jolla on usein pitkät perinteet ja voimakkaat määrittäjät. Koulun ja opettajan työn kehittymistä rajaavat opetussuunnitelman rakenne ja opettajan työajan määrittäminen. On vaikea sanoa kummalla näistä on suurempi tai ensisijainen vaikutus. Ilmeisesti opetussuunnitelman ainejakoisuus on ajallisesti opettajan työtä määrittävää virkaehtosopimusta vanhempi, mikä näkyy pidettävissä oppitunneissa. Opettajan työn sekä koko koulun toiminnan uudistaminen edellyttää näiden ulkoisten tekijöiden uudelleen arviointia. Muutoin on koulun kehittämiseen tarvittavaa vapaata tilaa vaikea laajentaa.

Minulla on luettavana Riitta Hyppäsen mukava kirja Esimiesosaaminen. Teoksessa kuvataan osuvasti hyvinvoinnin merkitystä työsuoritukselle.

Henkisellä pääomalla on merkitystä menestyksen kannalta. Henkisen pääoman osa-alueita ovat fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, osaaminen ja sosiaalinen pääoma. Osaaminen koostuu sekä tiedoista että taidoista, joka syntyy koulutuksesta, kokemuksesta ja kyvyistä. Sosiaalinen pääoma sisältää sosiaaliset suhteet, verkostot ja luottamusasiat.

Henkinen pääoma = fyysinen ja henkinen hyvinvointi x osaaminen x sosiaalinen pääoma

Oheisesta kaavasta huomataan, että jos jokin osa-alue puuttuu, koko henkinen pääoma jää vähäiseksi. tästä syystä hyvinvointia on tarkasteltava laajemmin kuin vain terveyden ja tyytyväisyyden näkökulmasta.

Olen kesän kuluessa pohdiskellut usein opetustehtävässä tarvittavien ominaisuuksien moninaisuutta ja niiden keskinäistä tasapainoisuutta.

Tekstissä yllä käy ilmi tasapainon suuri merkitys – tarvitaan kaikkia tasaisesti, jota kokonaisuus toimisi. Vaikka yksilöllä olisi suuria lahjoja sekä kykyjä, hän ei pysty jakamaan osaamistaan muille, jos hän esimerkiksi voi niin huonosti, että itseluottamus on täysin romahtanut.

Vietimme työyhteisön ulkoilupäivää Pohjan kunnassa Fiskarsin ruukkiympäristössä. Ruukin toiminnan aloitti hollantilainen Peter Thorwöste jo vuonna 1649. Koskivoima ja vesitie ulos merelle avasivat teollisuudelle otolliset toimintamahdollisuudet.

Nykyiset rakennukset ovat pääosin peräisin 1800-luvulta, jolloin ruukki kukoisti Johan von Julinin johtamana ja keskittyi raudanjalostukseen.

Johan von Julinin koti, jossa myös tyttärenpoika C. G. E. Mannerheim on asustanut.

Raskas metalliteollisuus kuitenkin hiipui viime vuosisadan lopulla. Tämän päivän Fiskars elää uutta elämää suomalaisen taiteen ja muotoilun keskuksena yhdessä alueelle muuttaneiden käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Näyttelytoiminta on laajentunut ja se on ympärivuotista. Korkealuokkainen hotelli-, konferenssi-, ja ravintolapalvelu tarjoaa vierailijoille paljon kokemista ja nähtävää.

Syksyn tuntu on asettunut maisemaan. Vähän yli kymmenen päivää sitten oli vielä aivan kesä ja nyt yllättäen ovat aamut jo kirpeitä.

Ensiksikin kiitos hyvin järjestetyistä opetuspäivistä! Taisin löytää sen visuaalisen editorin. Muistan nähneeni blogielämän alussa maininnat Visual ja Code, mutta nyt ne olivat kadonneet. Liitteen kuvasta käy ilmi, että täppä pitää olla alaosan ruudussa. Kun sen lisäsin ilmestyi puu näkyviin.

Mukavaa iltaa kaikille

Visual editor

Opettajankoulutusohjelman lähtökohdat ja päämäärät

Työympäristöt ovat muutoksessa: teknologia kehittyy, väestö ikääntyy ja työllisten määrä alenee, koska suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Kansainvälistyminen asettaa tavoitteita, ympäristökysymykset sekä käsitykset työstä ja ammattitaidosta muuttuvat.

Oppilaitos pyrkii vastaamaan työelämän muutoksiin. Tulevaisuuden työsuhteet voivat olla nykyistä enemmän lyhytaikaisia. Koulutuksen ja työn vuorottelu ja limittyminen lisääntyvät. Organisaatiot madaltuvat ja päätöksenteko hajaantuu. Työntekijöiden asema muuttuu, heille tulee enemmin vastuuta ja myös vapautta.

Maahanmuuttajista yli puolet asuu pääkaupunkiseudulla, todetaan 11.8 päivälehdessä. Kielten ja eri kulttuurien ominaisuudet asettavat vaatimuksia opettajien koulutukselle. Opettaja joutuu tulevaisuudessa kohtaamaan yhä vain moninaistuvan oppilasjoukon ja hallitsemaan kulttuurisesti monikerroksista opetustilannetta.

Opettajaopintojen oppimäärästä on 20 % vapaavalintaisia opintoja. Näin opiskelija voi painottaa omia kiinnostuksen ja osaamisen alueitaan. Yhteistoiminnallinen työskentely verkko-opiskelussa toteutetaan esimerkiksi lukupiirinä ja kommentointeina omassa wikissä.

Yhteistoiminnallisuutta harjoitetaan jatkuvasti myös blogikirjoittelussa. Yksi yhteistoiminnan muoto on, että tiimin opettajajäsenet on velvoitettu toimittamaan oppilaitostensa opintosuunnitelmia yms. materiaaleja ei-opettaville tiimin jäsenille. Suositellaan myös tutustumiskäyntejä tiimiläisten työpaikoille, näin laajennetaan opettajaopiskelijoiden näkökulmaa.

Oman oppimissuunnitelman pohjalta

Oman HOPS-luonnoksen perusteella tulevaisuuden tehtäväni voisi olla mahdollisesti hallinnollinen ohjaustehtävä. Suunnittelemani vapaavalintaiset kurssit liittyvät henkilöstön johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Kehittämistehtävä puolestaan käsittelisi organisaation perustavaa laatua olevaa muutosta. Kyseessä on organisaation madaltuminen ja muuttuminen linjaorganisaatioksi. HOPS-luonnos vastaisi siten yhteiskunnan muutokseen parantamalla valmiuksia kohdata tulevia muutoksia. Kehityshanke puolestaan olisi käytännön toteutus muutosvaiheessa.

Visio tulevaisuudesta

Tulevaisuuden haasteita on kasvava maahanmuuttajien kotiuttamien maahamme. Kielikysymys on paljon muutakin kuin pakkoruotsi pääkaupunkiseudulla. Maahanmuuttajien suomen kielen opetus on kasvava työsarka ja siihen valmistaudutaan valitettavasti niukoin resurssein. Haasteena on tutkijoiden, Opetushallituksen ja kentän tietotaidon yhdistäminen.

Opiskelijat on jo koulutusvaiheessa saatava tietoisiksi työelämän ja oman alansa kehitysnäkymistä. Tarpeellista on ymmärtää niiden merkityksen ammatillisen koulutuksen kehittämisessä. Näin he oppivat jäsentämään oman alansa ammatillista osaamista opetuksen suunnittelua ja oppimisen ohjaamista varten.

Tulevaisuuteen kurkotettaessa ratkaisua kaipaisi mm. koulutusjärjestelmän tehostaminen, totesi Timo Lankinen Dipolissa Opetusministeriön järjestämässä tilaisuudessa. Opintojen keskeyttämisiä pitäisi saada vähenemään. Siirtymävaiheita perusopetuksesta ammatilliseen opetukseen ja koulutuksesta työelämään tulisi saada joustavammaksi ja nopeammaksi. Koulutuksen ja työelämän yhteistyötä tulisi tiivistää.

Ruotsissa esimerkiksi tekniset korkeakoulut tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa opintojen melko varhaisesta vaiheesta lähtien. Harjoittelujaksojen aikana opiskelijat harjaantuvat tehtäviin ja kiinnittyvät tuleviin työnantajiin. Työnantajat saavat korkealuokkaista henkilöstöä, joka on heti valmis ja perehdytetty työhön.

Oppisopimuskoulutus perustuu opetussuunnitelmiin ja tapahtuu oppilaitosten sekä työnantajien yhteistyönä. Onko se lisääntymässä mahdollisesti maahanmuuttajien työllistymisen tukena nähdään tulevaisuudessa?

Koulupiirejä joudutaan uudelleen organisoimaan myös tulevaisuudessa muuttoliikkeen, ikäluokkien koon sekä päätettyjen erityisohjelmien vuoksi.

Minkälainen on tulevaisuuden oppilaitos? Tulevaisuuden oppilaitos ei oikeastaan ole ”oppilaitos”, vaan hyvin monenlaisia fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä elementtejä käsittävä avoin oppiva verkosto-organisaatio. Seuraava kuvio pyrkii hahmottamaan tulevaisuuden oppilaitosta ja sen erilaisia piirteitä, jotka painottuvat eri koulumuodoissa ja koulutustasoilla eri tavoin.

Opettajaopintojen aloitustilaisuudessa esitettiin karikatyyrinen kuvaus epävarmasta opettajasta ja hänen huonosta opetustilanteen hallinnastaan. Aluksi en ymmärtänyt, mistä oli kyse. Kärsin suurta myötähäpeää ja ajattelin: Minäkö se olen?

Haasteeni on kasvattaa ja vahvistaa esiintymisvarmuutta ja itseluottamusta. Opetettavan substanssin hallinta tuo osaltaan varmuutta ja luonteva, kuunteleva esiintyminen vievät esitystä eteenpäin. Asiansa hallitseva ja siitä on innostunut opettaja tartuttaa innostuksensa myös kuulijoihinsa.

Oman alan tiedon seuranta ja jatkuva kasvattaminen kuuluu olennaisena osana ammattitaidon ylläpitoon. Haasteena on ylläpitotyön jatkuvuus, herpaantuminen merkitsee hyvin pian jo tiedontason taantumista.

Opettajalla ja ihmisellä yleensäkin on velvollisuus huolehtia omasta henkisestä kasvustaan ja valvoa mielensä avarakatseisuutta. Olemme saaneet elämän – uusia päiviä, jotka merkitsevät arvokasta mahdollisuutta ja velvollisuutta käyttää aika hyödyksi.

Teologi, terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten toteaa heinäkuun Hyvä Terveys -lehdessä: Ihminen kasvaa sitä mukaa kun hän uskaltaa kohdata voimattomuuttaan.

Saimme toukokuussa tehtäväksi kommentoida Jere Majavan artikkelia Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa. Silloin minulla ei ollut kypsyyttä lausua asiasta mitään. Mutta nyt orientoivien opintojen alkaessa valmistua, olen päässyt tutustumaan blogien ihmeelliseen maailmaan.

Weblogit soveltuvat vuorovaikutteisena ja joustavana välineenä hyvin monenlaiseen opetuskäyttöön. Blogit ovat välineenä melko yksinkertaisia, mutta niiden soveltamiselle opetukseen on runsaasti vaihtoehtoja.

* Alussa tuo systeemin yksinkertaisuus oli koetuksella – tuntui että yksinkertaisuutta oli vain omien korvien välissä, koska edublogsissa oli päivitysjakso ja omassa kotikoneessa muistia luvattoman vähän. Mutta noiden kahden seikan korjauduttua voin jo pitää julkaisuvälinettä ihan mukavana ja toimivana.

Stephen Downesin luokittelussa blogien käyttö opetuksessa jaetaan viiteen ryhmään. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Opettaja hyötyy julkaisujärjestelmän mahdollistamasta päivittämisen helppoudesta.

* Tätä vaihtoehtoa voisi varmaan käyttää yhdistystenkin tiedonvälitykseen. Suomea on kutsuttu yhdistysten luvatuksi maaksi. Ehkä tämä kevyempi vaihtoehto soveltuisi heille.

Toinen tätä täydentävä tapa on käyttää blogia materiaalin keräämisessä linkittämällä ja kommentoimalla sivuilla kurssiin liittyviä verkosta löytyviä materiaaleja.

* Tästä tulee mieleen henkilöstölle tarkoitettu tiedottaminen ja ohjaus. Linkit erilaisiin lähteisiin lisäävät käyttömahdollisuuksia.

Kurssin verkkosivujen julkaiseminen blogina tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää sivujen kommentointitoimintoa. Kommentteja voidaan käyttää keskustelu- ja palautekanavana täydentämässä luennoilla tapahtuvaa keskustelua. Ominaisuus parantaa erityisesti massakurssien keskinäistä kommunikointia, kun opiskelijoiden määrä asettaa rajoitteita itse opetustilanteessa käytävälle keskustelulle.

* Meillä on Vespa07 kai tätä mahdollisuutta varten. Se on mahdollisuus, jota opiskelijoidenkin pitäisi käyttää kyselemiseen ja tiedottamiseen ryhmälle. Voidaanko verkkopainotteista ryhmäämme pitää massakurssina? Varmaan se ohjauksen näkökulmasta ainakin sitä on. Opiskelijoiden väliseen kommunikointiin sivusto voi olla käyttökelpoinen, koska suuri ryhmämme asustaa suhteellisen tasaisesti ympäri Suomen maata.

Seuraava aste on antaa blogin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimii esim. seminaarin osallistujien julkisena yhteistyöalueena. Viidenneksi sovellukseksi Downes nimeää opiskelijoiden omien blogien kirjoittamisen osana kurssin suoritusta.

* Oman blogin kanssa touhuaminen on käynnistynyt. Kun onnistuu saamaan jonkin uuden ”metkun” aikaiseksi – voi olla ihan iloinen ja tyytyväinenkin saavutukseensa. Erityisen ilahduttavaa on aamun hetkenä kohdata toinen elävä olento viestimässä vastaan.

Julkisuus asettaa weblogeille opetusvälineenä sekä rajoitteita että mahdollisuuksia. Ilmeinen rajoitus on, ettei julkisten blogien avulla voida järjestää kurssia, jossa käsitellään esim. arkaluontoiseksi katsottua aihetta tai luottamuksellista tutkimusaineistoa.

* Blogien käyttömahdollisuuksista tuli mieleen, voisiko sitä käyttää uudelleen organisoituvan yhteisön henkilöstön ohjaukseen ja tiedonvälitykseen. Jos yksikön työntekijät ovat sijoittuneina ympäri maata ja heitä pitäisi ohjata ja tukea, blogi voisi olla apuna. Se myös olisi kommunikaatiokanava vastavuoroisten viestien välittämiseen ohjaavalle yksikölle. Mutta – luottamuksellisten tietojen ja siihen liittyvien kysymysten vuoksi blogit eivät ilmeisesti tähän tarkoituksen sovellu.

Toisaalta blogien avoimuudesta voidaan saavuttaa myös selviä hyötyjä. Merkittävin julkisuudesta saavutettava mahdollisuus – ja ehkä myös joidenkin opiskelijoiden pelko – on tietenkin keskustelun laajeneminen kurssin rajojen ja osallistujien piirin ulkopuolelle.

* Tästä tuli mieleen, että blogissa voisi pyrkiä herättämään keskustelua esimerkiksi siitä, miksi pätevät opettajat luopuvat muutaman vuoden kuluttua viroistaan ja siirtyvät muihin tehtäviin (Uutiset 9.8.2007). Tai tapahtuuko opettajainhuoneessa kiusaamista? Voisiko blogissa saada aikaan sellaisen keskustelun, että tuloksia voisi käyttää jonkinlaisena tutkimusaineistona. Kirsi Tirri (artikkeli opettajan etiikasta) oli saanut OAJ:n kokouksen yhteydessä kysymyksiinsä n. 40 vastausta ja niiden pohjalta tehnyt ryhmittelyä mielipiteistä.

Avoimuuden psykologista kynnystä voidaan madaltaa kirjoittamalla blogia vain etunimellä tai nimimerkillä.

* Tämä olikin oikein mielenkiintoinen juttu. Kun tehtäväksi annettiin blogin luominen ja todettiin, että voisi olla aiheellista käyttää jotain muuta kuin omaa nimeä. Asiasta lähti mielenkiintoinen kehityskulku.
* Kurssin toimesta oli päätetty, että Vespa on ydinasia. Tiimeihin jakamisen jälkeen oli ratkaistava tiimin nimi. Kun Vespa on Italiasta, niin ryhmämme päätti nimetä itsensä roomalaisiksi. Oman blogini perustaminen jumittui päiväkausiksi, kun piti miettiä italialaista hahmoa, jonka ottaisin. Useita versioita hylkääntyi ja pari sähköpostiosoitettakin tuli tehtyä varmuuden vuoksi. Mutta – sitten kirkastui: italialainen tyttö on Giulietta! (Tietysti tyttö – tytöttely ei rasita) ja sähköposti samaan tyyliin. Siihen piti kyllä lisätä numeroita, koska nimi perusmuodossaan oli kai jo varattu. Ja kaikki oli hyvin.
* Sitten satuin lähettämään työpaikalta jotain materiaaleja noin vain huolimattomasti Giuliettan Gmailiin. Ihmettelin kyllä, kun posteja ei näkynyt omassa lootassani. Sekin selvisi: Italiasta – oikein Italiasta tuli oikean Giuliettan viesti: Sinulla taitaa olla väärä osoite. Hän ei ollut lainkaan innostunut suomenkielisistä viesteistäni. Pyysin tietysti anteeksi ja lupasin parantaa tapani.
* Identiteetin luominen on mielestäni tärkeä riitti – siinä jotenkin ui johonkin uuteen, harkitsee ja miettii huolellisesti. Koin sen kaikkiaan hyvänä ja tarpeellisena.

Julkisen kirjoittamisen edellyttämä kypsyys ja asiantuntemus kehittyvät vähitellen. Julkinen kirjoittaminen on tärkeä taito, johon opiskelijoiden olisi hyvä tottua jo hyvissä ajoin ennen graduvaihetta. Tähän blogit tarjoavat erittäin toimivan välineen ja opettelun kannalta sopivan informaalin kanavan.

* Julkista kirjoittamista on hyvä harjoittaa graduvaiheen jälkeenkin. Myös tuo kynnyksen madaltuminen informaalin kanavan avulla on tärkeä. Kirjoittaminen voi olla aluksi työlästä, mutta harjoittamisen jälkeen sujuu paremmin. Asiantuntijakirjoituksessa on ikään kuin kaksinkertainen jännite: julkisuus ja ammatillinen osaaminen, jos toinenkin niistä on poissa, tilanne helpottuu huomattavasti.